Vuoteen mahtuu kyllä paljon. Vielä syksy sitten mietiskelin, olisiko minun mahdollista valmistua etuajassa jo vuoden päästä, jotta pääsisin hiipparoimaan omia teitäni mahdollisimman äkkiä. Mietiskelyhän kannattaa aina, ja kun tarttuu pässiä takajalasta niin jotenkin tämäkin suunnitelma muotoutui ja toteutui kuin luonnostaan.
Eipä minulla muuta tekemistä juurikaan enää ollut kuin harjoittelu sekä opinnäyte, ja nämä kaksi kärpästä saatiin napattua toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka Atrainkustannukselle tein. Kuvittelin Kirste Palton lastenkirjan Valkoinen kivi (2015), ja siihenpä se viime kesä upposi. Ehkä suurimpia oppeja projektissa olivat kysynnän ja tarjonnan laki, oman ja tilaajan näkökulman kompensointi. Eipä se sinänsä uusi asia ollut, mutta pääsipä tämänkin kokemaan ihan varsinaisessa työelämämielessä.
Kiva oli kokemus ja myös tieto siitä että valmistuisin jo joulukuussa 2015! Lopunajat menivät rytinällä, nini rytinällä etten edes päättäjäisiin kerennyt osallistua!
Tämä riippumattomuus ja "vapaus" (...toimia omien taiteellisten mielitekojensa mukaisesti)on nyt ollut täällä teemana, uudet projektit muovautuvat ja hakevat paikkaansa, alkaisi nyt vain tuo kevätarska vilautella vähän rohkeammin niin saapuisi se kevätinspiraatiokin ja pääsisi tekemisen makuun! :)
(On nimittäin alkanut tuntua siltä tässä vuosien varrella että kevätauringon ja inspiraation kasvupyrähdyksen välillä on joku maaginen yhteys!) :)
Ja tiedättekö mikä on tosi ihanaa ja mitä odotan innolla? Sitä keväistä ajankohtaa kun aurinko lämmittää talonseinää ja räystäästä kuuluu pirskahtelevia veden ääniä! Ehkä siihen mennessä tämä inspiraatiokin on jo käytännön puolella... ;)
